Jos multa olisi vuosi sitten kysytty, menisinkö koskaan salille, vastaus olisi ollut jämäkkä " en todellakaan!" Vaikka salaa haaveilinkin siitä. Ajattelin, että jos mä menen sinne niin mut nauretaan pihalle, arvostellaan, kaikki kuitenkin tuijottaa jne. Nyt en enää ajattele näin, oon tehnyt paljon töitä että en enää ajattele mistän asioista näin ja teen kaikkea mitä oikeasti haluan ja yksi totuus myös on se, että ei kenelläkään ole aikaa katsella mitä muut tekee salilla! Ja jos tämä ei vakuuta, niin voin tässä sanoa vielä, että todella moni taukojen välissä tuijottaa puhelinta, juttelee salikaverin kanssa tai täyttää treenimuistiinpanoja.
Kuitenkin, ymmärrän tän kammon todella hyvin. Mun salikortin haku reissu naurattaa nyt, mutta ei naurattanut sillon kun hain sen. Olin niin paniikissa, mietin mitä hittoa olen tekemässä, että ensinnäkin menin hakemaan korttia väärään aikaan, sitten muistan kun mun silmät oli yhtä isot kuin peuralla, muistan että pidätin hengitystä ja vaan nyökkäilin salin omistajalle ja ajattelin että pyörryn ihan kohta. Niin paljon mua jännitti!
Poistuessa en meinannut saada ovea auki, koska en paniikissa ymmärtänyt kuinka päin se avataan 😄 Sydän hakkasi ja mietin että ei hitto, mä tein sen! Ja sitten iski se paniikki, niin joo sinne pitää oikeasti mennäkkin! Noh, mietin tätä ekaa salikertaa , niinkuin se ois ollut suurikin mysteeri joka pitää ratkaista ja päätin, että menen lauantai aamuna! Sillon ei varmaan ole paljon ketään liikkeellä. Heräsin klo 5 lauantaina, söin, join kahvin kiireellä ja lähdin käppäilemään salille. Siellä oli yksi ihminen joten päätin, että okei tää on hyvä aika ja meen tonne alas tekemään jotain, sillä tuo toinen ihminen teki ylhäällä jotain. Olin niin ylpeä itestäni! Tein sen! Treenasin, kokeilin rauhassa laitteita, kävin tutustumassa ylhäällä ja katsomassa, hämmentyneenä kaikkia laitteita. Olin ylpeä kun treeni oli valmis mutta kävelin tosi väsyneenä takaisin kotiin. Tein saman jutun sunnuntaina , heräsin klo 5, sitten salille, kotiin ja väsyneenä viikonlopun. Maanantai tuli ja töissä väsytti, mietin että ei hitto, en voi olla nin nössö, että uhraan viikonloput siihen, että en ujouteni takia uskalla mennä ihmisten ilmoille salille.
Juttelin tästä työkavereiden kanssa ja yksi ihana työkaverini on entinen PT! Hän sanoi, että mennäänkö yhdessä salille, voin näyttää sulle mitä tehdä. Se tuntui hyvältä ja sanoin että mennään vaan! Olin tekemässä jo töitä mun ujouteni eteen ja tää tuntui just oikeelta askeleelta, johon päätin tarttua!
Mä olen tuntenut tän työkaverin lapsesta asti, joten oli helppo mennä hänen kanssaan.
Hän neuvoi mua ja jotenkin oli lohduttavaa nähdä, kun hän moikkaili kaikkia ja jutteli ja jokainen salilla kävijä oli tosi ystävällinen! Sain häneltä ohjeet mitä tehdä ja nyt kun tiesin, mitä tehdä päätin että menen salille töiden jälkeen! Jos alkaa ahdistamaan lähden pois, mutta menen esim kävelemään vaikka juoksumatolle ja se riittää, jos en muuta pysty tekemään. Pääasia on, että menen ja totutan itseni pikkuhiljaa jos ei muuten.
Kuinka ollakaan, menin salille ja tein kaiken mitä piti! Tärkeintä oli se, että asetin tämän ehdon itselle, että saan lähteä pois jos siltä tuntuu, tutkin rauhassa laitteita ja teen rauhassa. Olin niin ylpeä itsestäni!
Nyt monta kuukautta myöhemmin, sali aika on mun omaa aikaa ja rakastan käydä siellä! Moikkailen siellä tuttuja ihmisiä ketkä on aina samaan aikaan kuin minä, joskus juttelen ja kun teen liikkeitä, mä en näe enkä kuule mitään, teen vaan omia juttuja ja nautin siitä tunteesta, mikä tulee kun liikun, koska olen aina ollut aktiivinen ihminen.
Tässä mun vinkkejä salikammon voittamiseen!
Tutki rauhassa paikkakuntasi salit, kysele tutuilta, työkavereilta jne suosituksia
Jos sinulla on joku tuttu joka käy salilla, pyydä päästä mukaan, monet salit tarjoaa ilmaisia tutustumiskierroksia jos ottaa kaverin mukaan!
Jos haluat tehdä rauhassa ja yksin, niin kokeile mennä siihen aikaan (niinkuin minä alussa aamulla) kun liikennettä on vähän
Tutki hieman ihmisiä salilla, tää auttoi mua! Kun pidät taukoja, katso miten muut ihmiset viettää taukoa! Lupaan, että huomaat pian, että siellä moni tekee kaikkea muuta paitsi tuijottaa sinua! 💗
Mä itse olen niin zen-tilassa salilla, ettei mulla ole puhelinta mukana, mutta tottaai musiikin kuuntelu tai podcast, auttaa keskittymään omaan treeniin ja sulkemaan pois ympäristön äänet.
Jos sulla ei ole hajuakaan mitä tehdä salilla, niin suosittelen että ostat valmiin treeniohjelman!
Mun isosuositus on Maikki Marjaniemen treeneihin! Mä olen itse ostanut häneltä aloita salitreeni ohjelman, peppupajan kotona, sekä vahva nainen rasvanpoltto salilla 1 & 2 . Hintoja ei kannata kauhistua, koska ne on todella monesti aivan todella hyvässä alennuksessa, esim muistaakseni ostin ton rasvanpoltto 1 hintaan 49 € ja sain 2 hintaan 19.90€! Ja näihin käy liikuntaetu ja käytin omaa e-passia näihin! Maikki selittää todella hyvin mitä tehdä, miksi ne tehdään jne. Sekä saa tulostettavan treenikirjan, johon voit kirjoittaa kaikki tulokset ja opetella miten ne tehdään 😊 Hänen sivut löytyy
tästä
Ja loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni! Tärkeintä itselle tässä oli ehkä juuri se, että pääsin pois pääni sisältä ja ajatuksesta, että joku katsoisi mun treeniä tai arvostelisi. Se auttoi paljon ja tää salikammon voittaminen on ollut niin iso juttu, etten enää punastele ja olen niin paljon avoimempi ja itsevarmempi ja se ei edes liity siihen että kroppa on kiinteämpi, vaan siihen että voitin rajoittavan uskomuksenm joka mulla niin monta vuotta oli. Lisäksi, keholle on todella tärkeää saada liikuntaa, musta on aivan upeaa kun salilla näkee vanhempia ihmisiä, jotka pitävät itsestään huolta ja toivon, että itsekin tulen aina olemaan se, joka menee salille, koska tietää että mieli ja keho nauttii ja näin varmistan, että hoidan kehoani hyvällä ja terveellisellä tavalla!
Jos sulla on jotain vinkkejä lisää, jaa toki ihmeessä ne kommentteihin!! 💗
.png)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
